Palpungin luostari Tiibetissä

Palpungin luostarissa kolme osa-aluetta: opiskelu, mietiskely ja dharmatoiminta yhtyvät toisiaan rikastuttaen. Siitä johtuu paikan nimi pal pung, joka merkitsee "loisteliaan ansiokasta", paikkaa, jossa kehittyy lahjakkuuksia.

Guru Rinpoche sanoi, että Tiibetissä on 25 pyhää paikkaa ja Palpung oli niistä yksi. Siitä on käytetty nimeä Deva Konti Tsanda Rinchin Dak. Jetsun Marpa puhui myös paikan hyvistä ominaisuuksista ja ennusti, että kagyuperinne kukoistaa siellä.

Tämä seutu Itä-Tiibetissä on hyvin kaunista. Luostari sijaitsee Dergen maakunnassa 3950 metrin korkeudessa merenpinnasta, Dilung ja Dalung -jokien välissä, paikassa nimeltä Do Kham Gang Tuk ("kuusi vuorta"). Ihmiset pitävät paikkaa erityisen kauniina siksi, että se ei ole liian korkealla eikä liian matalalla ja siellä on lauhkea ilmasto. Ympäröivien vuorten punaiset ja valkoiset kallioseinämät luovat kontrastin metsien syvälle vihreydelle, monenlaisille lääkekasveille ja kukkien väriloistolle. Joet solisevat siellä puhtaina.

Drikung kagyu -perinteen perustaja, Chopa Jigten Wangchuk lähetti oppilaansa Palden Jangchub Lingpan 1100-luvulla tuolle alueelle Drikung Til -luostarista levittämään drikung kagyu -opetuksia ja ohjaamaan Jangchub Ling -luostarin rakennustöitä. Palpung perustettiin myöhemmin tälle paikalle. Kahdelle lähellä sijaitsevalle vuorelle hän rakennutti Drakngakin opiston ja Uchen retriittikeskuksen. Tuhannet munkit tulivat sinne opiskelemaan ja mietiskelemään kagyu-perinteen mukaisesti. Toiminta jatkui monta sukupolvea, mutta vähitellen luostari menetti vaikutusvaltansa, eikä paikka enää ollut kagyu-opetusten keskus. Se liittyi yhä enemmän sakya-perinteeseen. Paikallinen sakya-perinteeseen kuulunut hallitsija Oglen vaikutti siihen erityisesti.

Korkea-arvoinen sakya-munkki Rabjam Tsultrim, joka oli kotoisin Ngarin seudulta Länsi-Tiibetistä, vaelsi Dergeen vuonna 1290. Hän oli myös ihastunut luostariin, joka muistutti hänestä "kolmea vedessä leikkivää norsua". Lopulta luostari tuhoutui tulipalossa, kun Abra-niminen kokki jätti lieden keittiössä vartioimatta.

Useita vuosisatoja myöhemmin, 1700-luvun alkupuolella, kahdestoista Karmapa Changchub Dorje ennusti suuren kagyu-opettajan tulemisesta. Opettaja oli kahdeksas Tai Situpa, Chokyi Jungne, joka syntyi Alo Dingren kylässä Dergessä vuonna 1700. Dergen kuningas Tenpa Tsering vaati, että Tai Situpa pysyy Dergessä, vaikka hänen olisi perinteen mukaan kuulunut siirtyä Karma Gön -luostariin Chamdoon.

Dergen kuningas ryhtyi rakentamaan Palpungin luostaria vuonna 1727. Se valmistui kolmessa vuodessa. Tai Situpa opetti tässä luostarissa mm. viittä tiedonalaa. Hänen kuuluisia oppilaitaan olivat kolmastoista Karmapa Dundul Dorje sekä Khamtrul Rinpoche, ja oppilaina oli myös nyingma, sakya ja geluk-perinteen edustajia.

Palpung jakaantuu pää- ja sivutemppeleihin. Päätemppelissä on suuri ja pieni sutrasali, yksi luentosali ja kolme mietiskelyhuonetta. Sivutemppeleitä on yli 180 ja ne sijaitsevat päätemppelin ympäristössä, toiset tiibetiläisillä, toiset kiinalaisilla alueilla. Sivutemppelien oppilaat matkustavat Palpungin luostariin opiskellakseen rituaaleja, retiiteillä tehtäviä harjoituksia ja opinkappaleita. Kun suuri oppinut Bey Tsewang Kunchab saapui Palpungiin, hän huomautti, että neljästä ilmansuunnasta tulevat olennot olivat hyvin onnekkaita voidessaan tulla opiskelemaan niin merkittävään luostariin.

Palpungin rinpochet ovat Tai Situ Rinpochen inkarnaatioita kahdeksannesta Tai Situsta eteenpäin, sekä Kongtrul Rinpoche, Palpung Khyentse Rinpoche ja Ongen Rinpoche.

Palpungin luostaria johdettiin esimerkillisesti ja se tuotti monia dharmakirjoituksia, lääkkeitä ja valutöinä tehtyjä patsaita. Luostarissa tuotettiin myös maataloustuotteita ja sillä oli paljon karjaa. Taideteoksiin kuuluvat karma gadri -tyylin thangkamaalaukset; kahdeksas Situ erityisesti oli kuuluisa Buddhan elämää kuvaavista piirroksistaan ja maalauksistaan sekä maiseman herkästä kuvauksesta lintuineen ja eläimineen.

Yhdennentoista Tai Situpan eläessä Palpungin maine oli vakiintunut niin hengellisenä, opillisena kuin taiteellisenakin auktoriteettina. Sen kirjastossa oli yli 324 000 teosta, ja taideaarteisiin kuului yli 10 000 thangkamaalausta. Kun kommunistinen Kiina sitten valtasi Tiibetin 1950-luvun lopulla, luostari muuttui käyttökelvottomaksi. Vaikka kulttuurivallankumous tuhosi huomattavan osan sen taideteoksista, osa on löytänyt tiensä museoiden taidekokoelmiin eri puolilla maailmaa. Palpungin luostarin päärakennusta ei myöskään tuhottu, sillä sitä käytettiin viljavarastona ja muihin käytännöllisiin tarkoituksiin.

Palpung on kagyu-luostareista suurin Tsurphun jälkeen ja sitä on kutsuttu lempinimellä "Pikku-Potala". Joissakin osissa rakennusta kerroksia on viisi, joten se on tavallisia tiibetiläisiä taloja monimutkaisempi. Rakennusmateriaalit ovat paikallisia: puu, savi ja kivi. Temppeli on rakennettu linnoituksen tapaan, siinä on vain kolme porttia. Seinät ovat paksuimmillaan yli metrin ja ikkunat pieniä.

12. Tai Situpa vieraili Palpungin luostarissa vuosina 1984 ja 1991. Hänen, muiden lamojen ja avustusjärjestöjen tuella luostaria on jälleenrakennettu. Sinne on mm. tuotu 15 metriä korkea ja 8 metriä leveä Maitreya-patsas. Uusi shedra (buddhalainen opisto) on aloittanut toimintansa ja kaksi mietiskelyyn tarkoitettua suurta salia on korjattu. Parhaimpina aikoina luostarissa oli tuhat munkkia. Nyt munkkeja on 375 ja rinpocheja neljä, heistäkin kolme maanpaossa: Situ Rinpoche, Jamgon Kongtrul Rinpoche ja Kalu Rinpoche. Muutama khenpo ja Ongen Rinpoche asuvat edelleen Tiibetissä ja pitävät luostarista huolta.

Palpung Sherab Ling

Paluu