Tai Situpan kertomus Palpungin luostarista

Palpung Sherablingin luostari sai alkunsa lähes 30 vuotta sitten. Sen syntyjuuret ovat Palpung Thubten Chökhor Lingissä, jonka perusti kahdeksas Situ 1700-luvulla.

Palpung Thubten Chökhor Lingistä tuli hyvin tärkeä luostari, ei vain karma kagyu -perinteelle, vaan koko marpa kagyulle ja shangpa kagyulle. Itse asiassa kaikki vajrayanabuddhalaisuuden kahdeksan suurta perimyslinjaa ovat hyötyneet siitä. Uskonnon lisäksi sillä on ollut annettavaa kirjallisuudelle, historialle, taiteelle, astrologialle ja lääketieteelle. Eikä vain tiibetin kielellä vaan myös sanskritiksi.

Palpung Thubten Chökhor Lingissä vajrayanabuddhalaisuus ja sen myötä myös muu kulttuuriperintö kuten kieli koki uuden kukoistuskauden. Siellä tehtiin käännöksiä sanskritista tiibetiksi, tiibetistä sanskritiksi, tiibetistä nepaliksi, nepalista tiibetiksi ja myös tiibetistä kiinaksi ja kiinasta tiibetiksi. Viimeiset lähes 300 vuotta Palpung Thubten Chökhor Ling oli siis erittäin tärkeä paikka ja sen merkitys ulottui jo uskonnon ja kielen tuolle puolen. Siitä tuli yleisen renessanssin kehto.

Koska Palpung Thubten Chökhor Ling tuhoutui melkein kokonaan, tarve rakentaa sitä edustava paikka tuli minun vastuulleni väistämättä silloin, kun minut puolentoista vuoden ikäisenä kruunattiin 12. Tai Situpaksi. Pidinpä siitä tai en, on velvollisuuteni pitää yllä ja jatkaa tätä suurta perintöä, jonka 8., 9., 10., ja 11. Situpat jättivät. Eikä vain sitä, sillä ennen kahdeksatta Tai Situa Tai Situpoiden luostari oli Karma Gön aina ensimmäisestä Tai Situsta alkaen. Ja ennen ensimmäistä Tai Situa Drogön Rechen oli hyvin tärkeä mestari Karma Gönissä. Hänen inkarnaatiostaan tuli myöhemmin Karma Gön -luostarin johtaja.

Ennen Drogön Recheniä oli suuri tiibetiläinen mestari nimeltä Marpa Chökyi Lodro, joka matkusti Intiaan kolme kertaa ja vietti siellä yli 21 vuotta opiskellen. Hän sai erittäin pyhiä opetuksia perinteensiirtona suurilta intialaisilta mahasiddhoilta kuten Naropa ja Maitripa. Hevajratantra mukaan lukien hän toi Tiibetiin 13 päätantraa kaikkine harjoituksineen ja initiaatioineen sekä lisäksi mietiskelyohjeet ja mandalat. Tästä muodostui marpa kagyu -perinne.

Ja ennen Marpa Lotsawaa Buddha Shakyamuni laskeutui alas Tushitan taivaasta maan päälle. Hän kruunasi tuolloin suuren Bodhisattva Maitreyan sijaisekseen. Buddha Shakyamuni on viides niistä tuhannesta buddhasta, jotka ilmestyvät täällä tämän maailmankauden (aioonin) kuluessa. Siitä lähtien Bodhisattva Maitreya on ollut Tushitan valtias.

Kaikesta tästä on tullut jotakin sellaista, jota minun täytyy pitää yllä. Olen vain se, mikä olen, tiedän sen. Mutta samanaikaisesti tämä on velvollisuuteni Bodhisattva Maitreyaa kohtaan, se on velvollisuuteni Guru Padmasambhavaa kohtaan ja Marpa Lotsawaa kohtaan, se on velvollisuuteni kaikkia suuria mestareita kohtaan alkaen Drogön Rechenistä aina ensimmäiseen Tai Situun 1500-luvulla. Hänestä vastuuni ulottuu kahdeksanteen Tai Situun 1700-luvulla, sieltä yhdenteentoista Tai Situun ja lopulta aina tähän päivään asti. Tästä tuli siis velvollisuuteni.

Kun ajatellaan kykyjäni ja voimavarojani, niin kaikki on ollut hyvin vaikeaa, sillä tänne tullessani olin 20-vuotias. Siihen aikaan täällä ei ollut tietä eikä sähköä, ei vesijohtoja eikä ketään asukkaita. Meidän täytyi aloittaa täysin nollasta. Siitä on nyt noin 30 vuotta. Rakentaminen on ollut käynnissä 29 vuotta.

Hitaasti tämä dharmayhteisö on kehittynyt kiitos hyvin vieraanvaraisen ja ystävällisen Intian kansan ja Intian hallituksen, kiitos paikallisten intialaisten täällä. Intiassa asuvat tiibetiläiset ovat myös antaneet tukea anteliaasti ja asialle omistautuneina, samoin Intian buddhalaiset yhteisöt. Olemme saaneet tukea niin Himalajan alueelta kuin buddhalaisilta ja buddhismin ystäviltä ympäri maailman, Euroopasta, Amerikasta, Kaakkois-Aasiasta sekä Australiasta ja Uudesta Seelannista. Lisäksi muista paikoista, mm. Afrikasta. Tukea on tullut sekä yksityisiltä ihmisiltä että järjestöiltä. Sillä tavoin vähitellen Palpung Sherabling sai vähitellen rakennettua ne perusmukavuudet, jotka meillä tänä päivänä on.

Täällä on nykyisin noin kuusisataa munkkia ja nunnaa. Lisäksi meillä on useita dharmakeskuksia eri puolilla Intiaa, Kaakkois-Aasiassa ja joissakin Euroopan maissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Nämä keskukset ovat suoraan Palpung Sherablingin luostarin tytärjärjestöjä. On monia muita keskuksia, jotka liittyvät Palpungin kongregaatioon. Se ei ole suoraan Palpung Sherablingin luostarin hallinnon alainen, mutta yhteydessä siihen historiallisesti. Sen perustivat suuret mestarit, jotka olivat lähtöisin Palpungin luostarista erityisesti 8.–11. Tai Situpojen aikana.

Minulle on suuri kunnia, että nämä velvollisuudet ovat tulleet osakseni, on kunnia saada palvella Buddhaa ja ihmiskuntaa. En näe eroa Buddhan ja ihmiskunnan palvelemisen välillä. Uskon jokaisen elävän olennon sisäiseen olemukseen, joka on myös kaikessa siinä, mitä nuo olennot havaitsevat. Minulle, perinteeni mukaan, kaikki on pyhää. Kun siis tarkastelen muita uskontoja kuten hindulaisuutta, kristinuskoa, juutalaisuutta, islaminuskoa, kaikkia näitä uskontoja, minun on mahdotonta sanoa, että ne eivät tulisi samasta lähteestä. Minusta jokainen uskonto koskee ihmiskuntaa, on ihmiskunnasta lähtöisin ja sitä varten tehty. Sillä ihminen kuvaili Jumalan. Ihminen löysi Jumalan. Ja ihminen on se, josta tulee buddha. Ihminen vastaanotti Jumalan viestin ja ihminen on myös se, joka vastaanotti Buddhan opetukset. Ihminen on aina vastaanottajana ja kuulijana ja levittää sanoman elävien olentojen hyödyksi.

Opetukset on siis tarkoitettu kaikkien ihmisten ja jokaisen elävän luontokappaleen hyödyksi. Hyöty on hyvin yksinkertainen: todellista hyötyä jokaiselle elävälle olennolle on siitä, että voi olla vapaa, onnellinen ja ilman kärsimyksiä. Emme voi koskaan löytää mistään ainoatakaan elävää olentoa, joka ei haluaisi olla onnellinen ja joka haluaisi kärsiä. Sellaista ei ikinä löydy. Sen takia se, mitä me buddhalaisina kutsumme buddhuudeksi on lopullinen onni ja vapaus, jolla ei ole mitään rajaa. Ja luulisin, että sitä voidaan sanoa myös pelastukseksi.

Kaikki, mitä luostariyhteisön rakentamiseen liittyy, sellaisen kuin tämä luostari, se tehdään tämän takia. Ei minkään muun takia. Tahtoisin myös kovasti rakentaa sairaaloita ja kouluja ja auttaa ihmisiä luomaan liikeideoita, jotka olisivat tuottoisia ja samalla ympäristöystävällisiä. Siitä olisi hyötyä kaikille. Olen kiinnostunut näistä asioista. Mutta kiinnostukseni on yksi asia ja velvollisuuteni on toinen asia.

Velvollisuuteni on rakentaa luostari, joka säilyttää pyhää perinnettä. Kun se on täytetty, niin tahdon varmasti ponnistella myös noiden muiden päämäärien hyväksi, jotka auttavat ihmiskuntaa suhteellisesti, ajallisella tavalla. Jos esimerkiksi rakentaa sairaalan, voi lievittää sairaiden kipuja ja auttaa ihmisiä elämään 10–20 vuotta pidempään. Sairaalan rakentamisesta seuraa se. Ja jos rakentaa koulun, voi tarjota ihmisille koulutusta. Ihmiset saavat itsekunnioitusta ja pystyvät pitämään huolta itsestään sen sijaan, että olisivat muista riippuvaisia. Sen koulutus saa aikaan. Muuttuu hyväksi ja kykeneväksi ihmiseksi.

Mitä talouteen tulee, taas sama asia, sillä koko ihmiskunta tarvitsee jotain koko ajan. Mutta vastuullisen yrittäjän tulee harkita tarkkaan, onko se, mitä ihmiset haluavat sitä, mitä he todella tarvitsevat. Onko se todella hyväksi heille vai onko se vahingollista? Sitten luodaan tarpeita vastaava palvelu, joka on hyödyllinen ihmiskunnalle eikä riistä luonnonvaroja eikä tuhoa ympäristöä. Tarkoitus on, että koko ihmiskunta hyötyy siitä, ei vain ne, jotka käyttävät kyseistä palvelua ja ne jotka tarjoavat sitä. Tänne jää muita, kun me olemme lähteneet ja heille täytyy jäädä myös kaikkea. Emme voi käyttää kaikkea loppuun, niin että seuraavalle sukupolvelle ei jää mitään. Toiminnan tulee olla vastuullista.

Kutsun tätä aktiiviseksi rauhaksi, sillä en usko passiiviseen rauhaan. Että ei tekisi mitään ja kaikki järjestyisi, en usko siihen. Sillä jos itse ei tee mitään, muut tekevät kaiken. Silloin kaikki tapahtuu, mutta itse ei tee mitään, ei muuta. Aktiivinen rauha tarkoittaa siis sitä, että jos teemme tarpeelliset asiat, ponnistelemme ja takaamme toimintamme hyvin voimakkain ja selkein vastuullisin ja omantunnontarkoin periaattein, niin voimme todella olla ihmiskunnalle hyödyksi, samalla kun itse elämme erittäin menestyksekästä elämää.

Puhun tästä siksi, että minulla on usein valtava halu tehdä kaikenlaista sellaista kuin rakentaa sairaaloita, kouluja, orpokoteja ynnä muuta. Tahtoisin kovasti, mutta minun on ensin täytettävä velvollisuuteni. Se merkitsee kaikkien suurten Tai Situpoiden perinnön jatkamista. Tahdoinpa tai en, kun olin 18 kuukauden ikäinen, minut kruunattiin 12. Tai Situksi. Ja elämäni koskee kokonaan sitä. Olen omistanut koko elämäni sen perinnön jatkamiseen.

Paljon kiitoksia teille kaikille niistä monista asioista, joita olette tehneet tukeaksenne toimintaani. Haluan myös vilpittömästi tuoda esiin teistä kaikki ne, jotka ovat tukeneet muiden suurten henkilöiden suuria töitä. En sano että olen suuri henkilö, mutta edustan sellaista ja teen suuren henkilön työtä. Yritän pitää yllä ja vaalia suuren henkilön velvollisuutta ja suurta perinnettä. Mutta buddhalaisuudessa ja myös muissa uskonnoissa on niin monia suuria henkilöitä, jotka tekevät upeita asioita. Kiitän todellakin kaikkien niiden puolesta, jotka siitä hyötyvät. Haluan sydämestäni kiittää teitä kaikkia siitä, että suuret pyrkimykset muuttuvat todeksi ja viimeisenä vaikkei vähäisimpänä tahdon kiittää teitä siitä, että olette auttaneet myös minua. Kiitokset, kiitoksia hyvin paljon.

Maaliskuu 2006<

Palpung Web Center, www.palpung.org